Kohti unelmaa

Kulunut viikko ei alkanu ihan hirveen hyvin. Tampereelle oli luvattu maanantaiaamuksi pariakymmentä pakkasastetta ja sen huomioiden, kävin sunnuntaina laittamassa auton tolppaan, jotta auton käynnistyminen olisi taattu. Joo, auto käynnistyi kyllä  ja sitä ennen olin kurkannut jäähdytinnestetankkiin, koska menopeli on nyt viimeaikoina aiheuttanut jäähdytinnesteidensä vuoksi mulle harmaita hiuksia. Lisäsin nestettä ja käynnistin auton ja suuntasin rautatieasemalle hakeen kämppistäni. Kämppiksen saavuttua totesin hänelle, että tää auto ei oikein taho lämmetä, tuulettimista ei siis puhaltanut lainkaan lämmintä ilmaa, vaikka namiska oli kuumimmalla säädöllä. Päästiin steissiltä muutama kilsa eteenpäin, Hämeenpuiston ja Satamakadun risteykseen, kun liikennevaloissa ollessamme auton nokkapellin alta pölähti kiva valkoinen savupilvi. Sammutin auton välittömästi, kun tajusin heti, että syylärissä on vika ja Renu alkoi keittää. Yritettiin kämppiksen kanssa tönätä autoa tien sivuun, mutta eihän me prinsessat sitä saatu liikkuun. Herran enkeli vanhemman herrasmiehen ruumiiseen sijoittuneena saapui paikalle ja lähti hinaan Renua Pyynikintorille. Pyynikintorilla oltiin noin 9.50 ja tiedossa oli, että linja-auto Tampereelta Kankaanpäähän lähtee linja-autoasemalta klo 10.00. Tämä ystävällinen vanhempi herrasmies antoi meille vielä kyydin linja-autoasemalle ja ehdimme niukin naukin Kankaanpään bussiin. Olipahan seikkailu!

Kouluun siis päästiin, tosin myöhässä, kun tunnit alkaa maanantaisin 11.45 ja bussi oli Kankaanpään linja-autoasemalla 12.05. Tunnille päästiin vihdoin vähän ennen puolta yhtä. Meillä alkoi nahkatyöt, siitä tuo tän postauksen -Iholla-otsikko. Naudan, sian ja poron nahkaa käsitellään nahkatunneilla ja ensimmäinen työkin saatiin melkein heti aloittaa. Piti siis tehdä Lapinpussukka käsin ompelemalla ja koristelemalla se haluamallaan tavalla.

Pussukan yläosa. Jos oikein muistan, nahka on poron nahkaa. Pinkki ja lila osio on huopakangasta.

Alaosan toinen puoli ommeltu. Ei ihan kauheen helppoa. Ompelu ei oo mun vahvimpia puoliani.

Pussukan alaosa. Rypytys on vaikeeta!

Yläosan ja alaosan yhdistäminen oli seuraava vaihe.

Kirjainpunsselit. Mun nimikirjaimet.

Yllä olevan kuvan kirjainpunsseleita kokeilin seuraavaksi.

TA-DAA!

Sydän.

Kuka tietää, mitä tästä tulee?

Ou jees, sydän tietysti!

Yhdenlainen kuviointi- ja muotoilutyökalu.

Toisenlainen työkalu, kuviointiin ja muotoiluun sekin.

Sähkötupakalle säilytyspussi. Ihan itte suunnittelin ja tein.

Kaksin kappalein.

Sähkötupakan säilytyspussit ompelin teollisuusompelukoneella. Koululla on kolme teollisuusompelukonetta, täytyykin muistaa ottaa ens viikolla kuvia niistä. Yksi niistä on niin hieno, vanha poljettava Singer.

Nahkalappu, johon koemielessä naputtelin nimeni.

Näillä siis nimi painettiin.

Ja tämmöinen siitä sit tuli. Avaimenperä. Kuviot on tehty nahkapunsseleilla.

Aloin tänään perjantaina tekeen kilpikonnaa naudan nahalle. Otin malliksi edellisessä postauksessa olevan kilpikonnan, minkä tein Promarkereilla.

Tästä siis lähdettiin.

Kilppari "piirrettiin" leivinpaperin läpi nahalle.

Varjostuksia ja kohottamista.

Lähikuvaa varjostuksesta, jonka tein siis punsselilla.

Mulla on kirjastosta lainassa Nahkatyöt-kirja, josta katsoin mielenkiintoisen nahkanauhakoristeen ohjeen torstai-iltana.

Kirjasta Osaavat kädet - nahkatyöt, kirjoittaneet Maria Teresa Lladò i Riba ja Eva Pascual i Mirò.

Nahkanauhaa mulla ei sattunut olemaan asuntolan huoneessa, joten leikkasin pätkän kalalankaa ja tuotos näyttää tältä:

Ei kyllä ihan kauheen nätti ohuella kalalangalla tehtynä.

Ens viikolla nahkatyöt jatkuu. Tällä viikolla alkoi myös metallityöt, mutta sai ja pitikin tehdä ensin loppuun puutyöt, mitkä olivat jääneet kesken. Mulla oli vielä työn alla nauhalaudat ja kaappi ja kellokin sai vihdoin pariston.

Nauhalautojen kulmiin väriä. Laudat nojaavat tekemääni paperinvalmistusviiraan, joka myös sai vihdoin metalliverkon.

Halusin vaaleanvihreää yhteen kulmaan, mutta vaikka kuinka sekoittelin akryyliväreistä (sinisestä, keltaisesta ja valkoisesta) vihreää sävyä, tarpeeksi vaaleaa ei tullut. Ja kaiken lisäksi vihreä vielä kuivuttuaan tummeni. Noh, ei se mitään.

Kolmeen kulmaan väriä, violettia, vihreää ja pinkkiä.

Akryylivärejä.

Aika herkkää.

Siinäpä ne, odottaa käyttöä!

Seuraavana vuorossa hyvät naiset ja herrat:

Metallitöissä me opetellaan vähän kaikenlaista ja kurssityöksi pitää valmistaa ohutlevytyö, liitostyö ja emalointityö. Aloin innoissani suunnitteleen keskiviikkoehtoona asuntolan huoneessa ohutlevytyötäni. Piirsin paperille suunnitelman:

Kiekuroita, kukkia ja lehtiä.

Kuparifoliota.

TA-DAA!

Tota pitää kyllä vielä työstää, ei se valmis ole. Itseasiassa en tykkääkään koko kuviosta, joten tarvinnee suunnitella toinen. Suunnitteilla on myös liitostyöksi kenkäteline meille himaan. Emalointityöstä ei ole vielä hajuakaan. Kattilan haluaisin, mut metallityön ope oli sitä mieltä, että helpommalla pääsen kun haen kattilan kaupasta. Jebaa.

*****************

Ei pidä unohtaa Promarkereita! Tilasin viime viikolla Myllynkehyksestä/Väri-Turuselta Mäntästä taas kaksi uutta Promarkeria. Ne tuli tällä viikolla suoraa opistolle ja pääsivät heti mun lemppareiksi. Ko. firmasta tuli vielä värikarttakin, huoh, vielä on monta monta sävyä mitä en omista! Ja mun vihreäni (Grass) on jo melkein loppu, joten sitä täytyy tilata taas heti kun on tilipäivä.

Alaston enkeli.

Pöllö ja keijutyttö.

Orava-hahmotelma.

Ääriviivotettu.

Valmis orava pääsi makuuhuoneen seinälle kehyksiin.

Sammakko ja kärmes.

It's ready!

Isonenäinen koira-hahmotelma.

Valmis hauva.

Isosilmäkissa.

Tästä tuli yks mun lemppareistani. Niin suloinen!

Iloinen käärme.

Happy snake.

Kettu ja perhonen.

Loppusilauksineen. Tähän työhön pääsin käyttään uusimman Promarkerini, eli Bright Orangen ja Ivoryn.

Tämmöstä tällä kertaa. Pitäkää peukkuja että mun autoni toimis ja pääsisin sillä tulevina viikkoina Kankaanpäähän! Ens viikolla luvassa nahkatöitä ja uutena kädentaitona punontaa! Siihen asti, hej då!!