Mansikanmakuisia terveisiä!
Eilen saatiin anoppilan väeltä laatikollinen mansikoita ja perkasin ne ja laitoin suurimman osan pakkaseen. Seitsemän Aino-jäätelörasiaa täyttyi mansikoista + samalla kun perkasin, isäntä auttoi mua hommassa syömällä niitä. Söin mä toki itekin, oli suurimmaksi osaksi makeita ja hyviä!
Jotain pientä oon saanut käsityörintamallakin aikaan. Aloin jo ties kuinka kauan aikaa sitten kehitteleen styroksista ideaa ja keksin, että teen siitä taulun kehykset.
Styroksin palat kehyksinä, päällystetty kahdella eri ruskealla langalla. Aikaa- ja lankaavievää puuhaa.
Ihan tasapaksua kehyksistä ei tullut, varmaan siitä syystä että toisaalla lanka on hyvinkin kireällä ja toisaalla taas melko löysällä. No, kelpaa mulle vähän tollanen rouheampikin malli.
Kehyksen kun sain valmiiks, olikin jo selvää, miten työ jatkuu. Kipaisu vessaan ja keräsin sieltä tyhjät vessapaperirullat. Niitä saksilla renkaiksi ja liimaa sopiviin kohtiin. Jonnekin oon onnistunut hukkaan pyykkipojat, joten pyykkipoikien virkaa toimitti hiuspinnit.
Kehys toisesta päästä ja vessapaperirullakukkasia tuloillaan.
Yläpuolella olevasta kuvasta tarkkasilmäisimmät näkeekin ne hiuspinnit.
Taulu on valmis ja tuossa se lepää meidän olkkarin pöydällä.
Meitin olkkarin pöytä on aikoinaan ostettu jostain kirpparilta, kannen alla lukevan tekstin perusteella se on Ikean lasten pöytä. Me tuunattiin pöytä isännän kanssa, musta pohjamaali, metallihohtoviolettia päätylautoihin ja kanteen vielä kultahöttöspraymaalia. Pöytä on meitä palvellut jo useita vuosia, enkä ihan heti siitä oo luopumassa!
Kankaanpään Opistossa tein keväällä metallitöissä kenkätelineen. Sehän jäi vielä vähän vaiheeseen, kun koululla ei ollut spraymaaleja ja aika vähän muitakaan maaleja. Toin sen siis puolivalmiina himaan ja nyt, vihdoin ja viimein sain sen maalattua! Niin se oli kyllä tarkoituskin, että ”kesällä sitten”! Toisaalta, yllätin vähän jo itseni, kun jossain vaiheessa oli fiilis, että ”jonain kesänä”. Tai ”kesällä sitten, vuotta en tiedä”…
Tämmösenähän se kotio tuli...
Ja katso! Mut tuntevat eivät ole yllättyneitä, että siitä tuli metallihohtovioletti.
Lähikuvaa vielä. Inasen muutaman tunnin kuivuttuaankin näyttäis siltä, että spraymaali on enemmän sinertävää kuin sinipunaista.
Tämmöstä tällä erää.
Loppukevennys:
Tän kesän hittinä tuntuu olevan koiran kahlaaminen matalassa vedessä. Meitin reilu nelivuotias karvainen lapsi on aika arkatassu, joten veteen meno omasta halusta on huikeaa edistystä! Uida se ei varsinaisesti uskalla, mutta se loiskuttelu ja veden ”kaivaminen” vasta huippua onkin!
"Olen rohkea ja loiskutan!!"
Ei mikään ihme, että jo hetken loiskimisen jälkeen onkin veto poissa. Iltaisin mulla on vieruskaverina tälläinen tyyppi:
Väsy.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, moi!
