Täällä sitä ollaan, edelleen hengissä, kotona, polvikipuisena ja mitä muuta… Jonkinlainen kärpänenkin on vissiin purassu mua, kun puikot on taas heilunu tässä muutamana päivänä. Muuta en sitte oikein ookaan saanu aikaan, voi tylsyyksien tylsyys.
Tossa yhtenä ehtoona mietin, että alkasin tekeen villasukkia, niitä kun ei oo koskaan liikaa. Ihan perussukkaa en halunnu alkaa tekeen, enkä sitä ”ainayhteensopivaasukkaa” , mitä oon monet monet parit tehny. Piti keksiä jotain ihan uutta.
Meninpä sit kirjastoon ja neulontahyllyä silmäilin, kunnes silmään osui ”Suloisimmat Sukat – uusia innostavia neuleohjeita” ja tekijänä (?) Cookie A. En sitä sen kummemmin tutkaillut kirjastossa, vaan otin ja lainasin sen kotiin. Kotona tutkailinkin sitten paremmin, kirja on täynnänsä ihastuttavia sukkamalleja ja kuvia niistä, onpa ruudukkomallitkin painettu ohjeiksi.
Päädyin sukkamalliin Angee, missä on oikeita silmukoita, nurjia silmukoita, langankiertoja ja yhteenneulomisia. Ihan piece of cake. Ei ku puikot käteen, joku kiva lanka ja ohjetta tarkistelemaan tarkemmin. Ohje alkaa näin: Luo 65 s. Minähän loin. Käskettiin neuloa joustinneuletta (3 0, 2 n, 1 o, 2 n, 3 o ja 2 n) 2,5cm. BÄNGG! Silmukat loppui kesken, tai niitä oli liikaa, ihan kuin asian haluaa nähdä. Joustinneulekaavioo katoin uudestaan, siinäkin mainittiin että mallikerta oli 13 silmukkaa. Joo, 65 silmukkaa jaettuna 13:lla on 5. Jokainen, joka sukkapuikoilla neuloo, tietää, että neljälle puikolle neuloontuu silmukat ja se viides ikäänkuin kiertää. Eli neljälle puikolle laskin ton 13 silmukkaa jokaiselle, siitä tuli 52 ja se on oikein sopiva sukan ympärysmitaksi. Ei ku homma purkuun ja luomaan sitä viittäkytkahta silmukkaa. Johan alkoi hommat luistaa!
Tästä lähetään.
Keltainen lanka on saatu kummityttöni Amandan toiselta mummulta vuos takaperin kesällä. En kyl muista mikä on langan nimi, mutta iänkaikkisen vanhaa se on, jostain 80-luvulta kuulemma.
Kaaviot.
Ensin piti siis neuloo joustinta se 2,5cm, mä käytän yleensä aina sukkien teossa kerroslaskuria, niin tulee toisestakin sukasta samankokonen. 2,5cm on mun käsialalla, nelosen puikoilla ja tolla langalla 10 kerrosta.
Sitte neulotaan tuo vasemman puoleinen kaavio (kuvaa klikkaamalla kuva suurenee), missä lukee Aloitus. Sit jatketaan ”Varsi”-kaaviolla, se neulotaan kaksi kertaa. Sit vielä kerran toi aloituskaavio läpi. Sit tehdään kantalappu. Tein sen ihan ohjeen mukaan ja sen jälkeen pitäis alkaa tekeen tota jalkaterän päällysosan kaavioo. TAAS MENTIIN METTÄÄN NIIN ETTÄ KOLISI! Mulla ei todellakaan ollut 32 silmukkaa niinku tossa ohjeen mukaan pitäs olla, yritin sitä kattoa ja funtsia, missä vika. Vika on itse ohjeessa. Jäljelle jäi itseasiassa 20 silmukkaa, joten niillä mennään. Arvata saattaa, ettei hermot kestäny ja sukka on nyt sit siinä vaiheessa, että jalkaterän päällysosa-kaaviosta oon neulonu about 4 kerrosta.
Eikä siinä tietenkään kaikki. Virheet siis. Kirjan etukanteen on teipattu paperi, missä luetellaan löytyviä virheitä kirjasta. Että on raivostuttavaa!! Tulee niin mieleen eräs pienaskarteluope jostain hamasta menneisyydestä. Joo, eikä siinä virhepaperissa kyllä tähän ohjeeseen ollut mitään mainintaa. Arvoisalla Cookie A:lla tai ehkä suomentajalla on ollut vissiin hitonmoinen kiire saada kirja painoon, ettei sitte oo viittitty virheitä tarkistaa. Voi sitä iloista kässäkärpäsen pureman saanutta aloittelijaa, joka intoa puhkuen alkaa tän kirjan avulla elämänsä ensimmäisiä hienoja sukkia värkkäämään. Ei värkkää kauaa, sanoisin. Eikä oo kauaa iloinen. Ja taitaa puhkua ihan jotain muuta kuin intoa.
**********
Kiitos tästä vuodatuksesta, eiku anteeks… :shout:
Vanha luokkakaverini M otti muhun yhteyksiä tänään ton Naamakirjan kautta. M asuu miehensä ja vauvansa kanssa pääkaupunkiseudulla ja ovat tulossa täksi viikonlopuksi häävieraaksi Tampereelle. Eräänä vuonna, eräänä hiihtoloma-aikana käytiin M:n kanssa Itiksessä lankakaupoilla ja lupasin heikkona hetkenä neuloa hänelle kolmiohuivin. Joo, jotenkin se huivi nyt tuli sit taas mieleen, kun M otti yhteyttä ja aattelin hänet iloisesti sunnuntaina yllättää, kun treffataan ennen heidän kotiinlähtöään tuolla kylillä. Eli tehdä vihdoin ja viimein sen huivin valmiiksi. Mutka meinas tulla matkaan jo heti alkumetreillä, sillä ihan kertakaikkisen lahopäisenä mulla ei ollut mitään hajua missä se huivinalku on!! Luulin sen olevan meidän varastossa, mutta kas, kun se ei siellä ollutkaan. Kauhee paniikki meinas iskee. Etsin ja ihmettelin ja funtsin, oisko se peräti voinut mennä jopa roskiin, mehän kun muutettiin ennen joulua uuteen asuntoon! Etsin vähän lisää ja huhhuh, löytyhän se, kenkähyllystä makkarin kaapista!
Kovan onnen huivi.
Käytiin jo M:n kanssa plan B-keskusteluja facebookissa, että jos se huivin alku (meinaan koko ajan kirjottaa HUVI) ei löydykään, että muistaisko hän, mitä lankaa se oli ja mitä se maksoi. Tarjouduin ostamaan uudet langat tilalle ja tekemään ihan uuden huivin veloituksetta. Alunperin olin tuolle huivillekin jonkun hinnan määrittänyt, mutta tässä matkan varrella ilmoitinkin, etten kehtaa siitä mitään maksua ottaa, koska tekemiseen on mennyt aikaa reilusti yli sovitun. Ja M oli maksanut langatkin aikoinaan.
No mutta, takas asiaan. Luojan kiitos, muistin tuon mallineuleen (turkkilainen neulos) ja totesin, että pienestäpä on jäänyt kiinni, etten valmiiksi sitä ole saanut.
Tähän väliin turkkilaisen neuloksen ohje:
Luo parillinen määrä silmukoita, esim 40 silmukkaa. Neulo joka kerroksella 1 o, *lk, 2 oikein yhteen*, toista kunnes jäljellä on 1 s, 1 o. Silmukat kannattaa neuloa väljähkösti, jotta 2 oikein yhteen neulominen olisi helppoa.
Neulos näyttää erilaiselta sen mukaan, kuinka suurilla puikoilla se on neulottu. Kannattaa valita paksut puikot, jos haluaa ilmavaa ja mallineuleen erottuvan hyvin. Suurilla puikoilla ja valmiin työn pingottamisella saa aikaan kaunista, ilmavaa ja verkkomaista pitsiä.
Ite käytin tohon huiviin seiskan puikkoja, tosin lankakin on aika paksua. Ei oo mitään hajua, mitä toi lanka oli, joku on sanonut, että ne vyötteet ois ihan hyvä säilyttää…jep jep!
Yhdellä puikolla kaikki.
Tein siis kolmion mallisen huivin tuosta, joten olen lisäillyt tasaisin välimatkoin yhden silmukan kumpaankin reunaan.
Hapsuineen kaikkineen.
Lähikuvaa turkkilaisesta neuleesta.
Tupsukin on tukevasti solmittu.
Tästä Ulla-neuleen sivulle, missä lisää turkkilaisesta neuleesta.
Ja vihdoin, siis VIHDOIN sain huivin valmiiks. Mulla on tuolla olkkarissa yks lipastollinen täynnä lankoja ja alimmassa laatikossa on sellasia ”vähän” keskenjääneitä töitä ja kurkkasimpa sinne sitten, kun olin tän huivin saanut tehtyä. Siellähän oli odottamassa isännän Linux-huivi. Ukkokulta kun tykkää käyttää Linux-pohjaisia järjestelmiä tietokoneessaan, niin jo (huoh) jokunen vuosi sitten aloin tehdä hänelle Linux-huivia. Linuxin keulahahmohan on söpö pingviini, joten huiviin piti ehdottomasti saada pingviini! Olinkin jo edennyt huivissa pingviinin päälakeen asti! Jee, vielä puolet jäljellä!
Homman idea onkin siinä, että Linux-huivi on illuusioneuletta! Eli neulotaan kahdella eri värillä, sama kerros mallikaaviosta 4 (NELJÄ!!) kertaa. Ensin värillä A koko kerros oikein. Sitten samalla värillä seuraava kerros mallikaavion mukaan oikeaa ja nurjaa silmukkaa. Sit otetaan väri B ja neulotaan seuraava kerros oikein. Sit taas seuraava kerros värillä B ja oikein ne silmukat, mitkä meni kakkoskerroksella nurin ja nurin ne silmukat mitkä meni kakkoskerroksella oikein. Ymmärsikö kukaan?!
Pingun maha ja hanskat huivin keskipaikkeilla.
Melkein vaakatasosta.
Näin...
Ja
...näin!
Tääkin ohje yllättäen löytyy Ulla-neuleen sivuilta.
Ukko halus silloin joskus musta-harmaan, tai oikeastaan toi on harmaa-tummanharmaa väreiltään. Huivi on vieläkin työn alla, siinä saattaa joku aika mennä…jos vaikka jouluksi sen sais valmiiks…en tiedä minkä vuoden jouluksi…hih!
Tämmösiä täällä on puuhailtu viime aikoina. Aika laiskansorttinen on se kärpäsen purema ollut vielä, mutta toivottavasti se tehois kohta jo paremmin! Duunin alkua edelleen odotellessa, siihenkin on vielä 9 vuorokautta. Vähiin käy lomatyöttömyyspäivät!
Kommenttien jättäminen piristää aina!!
