Julistan blogihiljaisuuden päättyneeksi! Syy, miksi en ole päivittänyt blogia, on se, etten jostain syystä saanut piiiitkään aikaan siirrettyä kuvia kännykästäni koneelle. Nyt se onnistui, joten klikkailin itseni taas tänne ja eikun tuumasta toimeen.
Meillä alkoi valinnaisaineviikon jälkeen uusi jakso koulussa ja sehän sitten tarkoitti sitä, että kankaankuviointi loppui ja kudonta alkoi. Hiukkasen jänskätti, kun tajuntaan iski se todellisuus, että pitää kudontaa varten luoda loimet ja tehdä kaikkea pientä mukavaa näpertelyä kangaspuiden parissa, ennen kuin pääsee itse asiaan. Tuli niin paljon uusia termejä ja sanoja opittua, että puolet olen varmaan jo autuaasti unohtanut. Ja tietty piti funtsia, mitä haluaa kutoa. Mulla oli selvillä aika lailla alusta asti, että kudon ison maton meidän olkkariin, väritkin mattoon oli jo tiedossa. Tokihan vähän piti värejä muutella, kun ei sattunut saamaan helposti oikean värisiä kuteita.
Tästä valitsin ekat värit, numerot 1, 12 ja 18. Ei menny niinku Strömsössä, värikartta oli vuodelta 2006. Loput voitte arvata.
Ens alkuun asiaa hankaloitti vielä se, että meidän mukava ryhmänohjaaja/kudonnan opettaja jäi pitkälle sairauslomalle ja jäi vähän hämärän peittoon, kuka meille tulee opettamaan kudontaa ja mistä loimet ja kuteet voisi tilata. Luojan kiitos, uusi opettaja löytyi suhteellisen nopeasti ja hän on todella ammattitaitoinen! Uuden open myötä saatiin heti loimet (valitsin mustat) ja uusi ope ajeli Kauhavalle hakemaan kuteetkin.
Mun mattoni paperilla.
Ja koska tarvitsin hyvin paljon apua kangaspuiden kanssa, eikä kukaan ehtinyt jeesiin koko ajan, nämä odotteluajat kudoin sitten pahvin avulla pikkuisia pussukoita.
Pahviin on laitettu loimet sentin välein, lanka pujotellaan loimiin yksi alta-yksi päältä - periaatteella. Parsinneula on hyvä apu tässä puuhassa.
Novitan Puro-langasta tulee aika ihana pussukka myös.
Loimet kangaspuilla.
^
Monen vaiheen jälkeen sain vihdoin loimet kangaspuille. Huoh, älkää edes kysykö mitä kaikkea tuota ennen on tehty.
Kuva edestä.
TADAA! Vihdoin pääsin itse asiaan!!
Sinivalkosävyinen kude on vain tommosta harjoitteluosiota, mun mattoni alkaa tuolla ruskealla. Sukkula on viriössä. Vitsit, alkaa oikeat termit tarttua meikäläiseenkin.
Iha eka rivi (vai kerros). Tästä se sitte lähti.
Ja näin se sitten eteni. Ruskealla 46cm on jo kudottu. Toi keltanen kepukka tottelee nimeä pingotin. Niin ja kuten näette, ensimmäinen kerros marjapuuron punaisella on myös kudottu.
Suklaata ja marjapuuroa...
Marjapuuron jälkeen väri vaihtui punertavaan violettiin...
Kihkih, näin se homma etenee! Meillä on ehkä sittenkin jouluksi uusi matto lattiassa!
Aika rankkaa toi kutominen on tämmöiselle, jolla on tuon tuostakin ranteet tulehtuneet. Onneksi mulla on rannetuet. Ne vähän auttaa, vaikkei niitä olekaan kiva pitää kutoessa.
Niin ja niitä kudottuja pussukoita on syntynyt monia. Kaikista en ole edes valokuvaa ottanut, mutta yritän muistaa ottaa. Niitä on kiva tehdä, se on kamalan koukuttavaa.
*****
Loppukevennykseksi piirros, jonka tekemiseen on osallistunut kaikki mun luokkakaverit ja viriketoiminnan ope. Tämmöiseltä mä näytän heidän silmissään.
Ei mul kyllä punasii sukkii ole. M'olen mustasukkainen...
