Innostuin tosta nauhan tekemisestä niin paljon, että tuli lainattua koulusta 10 kpl lautoja ja toin ne kotiin viikonloppua varten. No, viikonloppu sit hiukan venähti viikon sairauslomaksi, ja mikäs sen mukavampaa, kuin tehdä lautanauhoja kotona. Tästä pääset katsomaan eräässä postauksessa olevia kuvia lautanauhasta, mitä tein jo koulussa.
Maikki Kariston Lautanauhat - suunnittelu ja kutominen
Maikki Kariston ”Lautanauhat – suunnittelu ja kutominen”-niminen kirja kertoo lautanauhoista näin:
” Lautanauha on saanut nimensä pienistä nelikulmaisista laudoista, joita käytetään nauhan kutomisessa. Nykyään laudat ovat yleensä pahvia tai puuta. Ne ovat ohuita levyjä, joiden kulmissa on reiät. Nauhan pitkittäissuuntaiset loimilangat pujotetaan yksitellen lautojen kulmareikiin. Lautojen lukumäärä vaikuttaa nauhan kokoon: mitä enemmän lautoja, sitä leveämpi nauha.”
”Lautanauhan alkuperä on tuntematon. Ei tiedetä, missä ja milloin tämä vanhimpiin kudonnan muotoihin kuuluva tekniikka on kehittynyt. Tiedetään kuitenkin, että se oli aikoinaan levinnyt koko Eurooppaan aina Islantia myöten, kuten myös Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Ainoastaan Amerikan mantereelta, Australiasta ja Etelä-Afrikasta ei ole löydetty esihistoriallisia todisteita laudoilla kutomisesta.”
Samainen kirja kertoo myös, että lautanauhatekniikka on yli 2500 vuotta vanha käsityötaito ja Euroopasta vanhin löydetty lautanauha on peräisin 700-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Suomen vanhin lautanauha on taas peräisin 500-luvulta Huittisista.
Kuva em. kirjasta.
Tärkeimmät jutut lautanauhan teossa.
Kudontakaaviot ja valmiit lautanauhat.
Laudat, jotka koulusta lainasin, on ohutta vaneria, eikä niissä ole aakkosia kulmissa. Sen sijaan kulmissa on värit punainen, vihreä ja musta. Yksi kulmista on ihan vaan puun värinen.
Samoilla langoilla saa erilaisia kuvioita nauhaan, riippuen kuinka monta kertaa lautoja kieputtaa.
Lautoja tosiaan kieputetaan 1/4 kierrosta kerrallaan joko itseen päin tai pois itsestä päin. Kuvaa klikkaamalla saat kuvan isommaksi ja huomaat työohjeen. Aina kieputtamisen jälkeen kude laitetaan sinne lankojen väliin, eli viriöön.
Sori kuvanlaatu, Samsungin Duudsonin kestävän ja mun yhteistyö ei aina pelitä.
Kuva samasta nauhasta kuin edellinenkin, kokeilin vaan kynttilänvalo-asetusta.
Lähikuva vielä. Ihanan herkulliset värit!
Tuppilonauha.
Tuppilonauhaa syntyy taas, kun kude viedään viriöön aina samalta puolelta, eli nauhasta tulee puoliympyrän muotoinen.
Turkoosi, ruskea ja vaaleanpunainen.
Ja sama tuppilonauhana.
Eka himassa tehty nauha. Värit hieman vääristyi, nauha on violetti-vaaleanpunainen.
^
Tosta nauhasta on täällä pari kuvaa myös.
Violetti-vihreä nauha.
Sekä tuppilonauhat ja lautanauhat on venymättömiä ja ainakin lautanauhoja on käytetty esim. kansallispuvuissa koristuksina. Tuppilonauhoja voi käyttää vaikka olkalaukun olkahihnana. Lautanauhoista tulee kivoja avaimenperiä tai rannekkeita.
Paluu viikon saikun jälkeen kouluun on taas huomenna edessä, taidan vielä pitää lautoja lainassa silti, jotta voin tehdä nauhoja Itsenäisyyspäivän tienoilla lisää. Ehkä jopa lainaan muutaman laudan lisää, niin voin tehdä leveämpiä nauhoja. Kaikki kotona tekemäni nauhat taitaa olla kahdeksalla laudalla kudottuja.
