Syyslukukauden viimeinen kouluviikko oli taas valinnaisaineviikko. Tarjolla oli valittavaksi hopeaketjut ja lenkit, kirjansidonnan perusteet, kuvansiirtomenetelmiä, sisustussuunnittelu ja taide voimavarana. Itse valitsin kuvansiirtomenetelmiä valinnaiseksi ja se osoittautui ihan mukavaksi puuhaksi.
Valinnaisaineviikko alkoi tiistaina 11.12., ja maanantaina oli vielä pienaskartelua, jossa yhtenä työnä olikin yllättäen kuvansiirto. Pienaskartelussa siirsin kaksi kuvaa kiva-lakalla kankaalle.
Marilynia esiin.
Eli tuolla Kiva-lakalla (huonekalulakka) siirsin laserkopiokoneella kopioidun kuvan kankaalle siten, että rajasin kankaasta kuvan kokoisen alueen maalarinteipillä, minkä jälkeen lakkasin sekä kankaan että kuvan kuvapuolelta. Sitten kuva pläntättiin siihen lakatulle alueelle ja annettiin kuivua, ohjeen mukaan noin 10 minuuttia. Sen jälkeen kastettiin sormet veteen ja alettiin hieroa paperia veks. Hierottiin ja hierottiin, sai kyllä tosi kauan hieroa, koska tarkotuksena on, ettei paperia jää yhtään kuvan pintaan. Lisäksi olis pitänyt huomioida, että kuva tulee peilikuvana, joten olisi pitänyt ottaa se kopio laserkopiokoneella tietenkin peilikuvana, jotta kuvassa oleva Marilynin nimikirjoitus olisi tullut oikein päin.
Kukkaa esille.
Tuota kukkakuvaa olisi pitänyt hiertää paljon paljon enemmän, ettei jäisi sameaksi. No, oppia ikä kaikki!
Ja sitten alkoikin valvi tiistaina ja samaa hommaa tehtiin, tosin opin muitakin keinoja siirtää kuvia. Ja halusin myös kokeilla eri pintoja, mihin kuvan siirtää.
Valitsin ihan umpimähkään erilaisista lehdistä (mm. Avotakka, Kodin kuvalehti) itseäni miellyttäviä kuvia.
Söpö kettu löytyi Luonto-lehdestä.
Ketun halusin siirtää sekä Kiva-lakan avulla että Forever-kuvansiirtopaperin avulla.
Vaiheessa.
Siirrettynä.
Ja kuten kuvasta näkyy, se on hieman repeillyt. Syynä siihen on se, että noista kohdista todennäköisesti puuttuu lakka. Tai sitten olin liian kovakourainen, kun hiersin paperia pois.
Kuvansiirtopaperin kääntöpuoli.
Laserkopiokoneella Forever-paperille kopioin muutamia kuvia.
Forever-paperilla kuvia.
Kun kopioi kuvat Forever-paperille ja haluaa siirtää ne kankaalle, siirto tapahtuu siten, että kuvapuoli laitetaan kangasta vasten ja kuumalla (n. 200 asteisella) silitysraudalla painetaan sitä niin lujaa kuin vaan ikinä pystyy, toki täytyy muistaa laittaa leivinpaperin väliin se kangas ja se Forever-paperi. Mutta siis saa lähes maata sen silitysraudan päällä ja vähän välillä liikuttaakin sitä rautaa tarpeen mukaan kuvan koosta(kin) riippuen. Kun on noin 20 sekuntia maannut ruhonsa voimalla raudan päällä, sormiaan polttamatta Forever-paperi irroitetaan kankaasta mahdollisimman nopeasti. Tietty voi olla semmoinen mahdollisuus, ettei Forever lähde siististi, joten silloin pitää hinkata silitysrautaa lisää siihen.
Mustavalkoisia kuvia Foreverillä.
Laulaja Irina. Kuva kopioitu muistaakseni Meidän Suomi-lehdestä.
Irina siirtyi Forever-paperin avulla kankaalle.
Kiva-lakan avulla Irinaa myös kankaalle. Hinkhink ja jynsjyns.
Irina alkaa pikkuhiljaa tulla esille...
Vanhan kuvan äidistä ja tyttärestä halusin siirtää harsokankaalle.
Kiva-lakalla siis tämäkin! Raapraap ja jynsjyns.
Tuli aika kaunis ja herkkä kuva harsokankaalle.
Värikuvan siirtokokeilu harsolle, Kiva-lakalla, tietysti.
Västäräkki vääräsääri Forever-paperilla siirrettynä kankaalle.
Justiina Puupää Foreverilla kankaalle.
Kun tuolla vähän ylempänä mainitsin eri pinnoista, niin tarkennukseksi vielä, että mun käyttämät eri pinnat oli siis erilaiset kankaat sekä yksi työ puulle. Jostain syystä en olekaan ottanut kuvaa siitä puulle siirretystä kuvasta, mutta kyseessä oli puinen lakattu tarjotin, jolle siirsin Kiva-lakan avulla Ruotsi-Suomen kartan jostain vuodelta 17xx.
Valvin aikana tekemäni kuvansiirrot. Puinen pieni tarjotin kuvan yläreunassa.
Suurimman osan töistä tein siis Kiva-lakalla, muutaman kuvan Forever-paperilla ja tuo punaiselle kankaalle siirretty kuva oli kokeilu painoemulsion avulla tehdystä kuvansiirrosta. Se ei onnistunut kovinkaan hyvin, syynä se, että kankaan olisi pitänyt olla mieluiten vaalea/valkoinen ja siirrettävän kuvan mustavalkoinen, tai sellainen, missä kontrastierot ovat suuret. Mutta tulipahan kokeiltua.
Kurssikavereilla oli myös hienoja töitä, tekivät osan töistään ihan valmiiksi tuotteiksi asti. Oli siis kangaskassia, t-paitaa, potkuhousuja, kynttilöitä, laseja, tauluja jne. Itse lähdin kurssille sillä periaatteella, että haluan oppia hyvin pari menetelmää. Tavoite saavutettu! Siirtämiäni kuvia voin sitten hyödyntää vaikka jos teen kirjansidontaa, käyttää siis kirjan kansiin.
