Voi hyvänen aika sentään, koulua on kaksi, KAKSI kuukautta jäljellä! Meinaa ihan paniikki iskeä, vielä on niin paljon tekemistä! Nahkatöitä, punontaa, metallihommia, PORTFOLIO, äääääää!
No mut siis tällä viikolla ollaan saatu nauttia ihanasta auringonpaisteesta ja mä sain nauttia uljaan valkean ratsuni kyydistä sekä Kankaanpäähän mennessä, että sieltä tänään torstaina tullessa. No juu ei, en kyllä nauttinut maanantaina yhtään, oli kyllä aikamoinen jännäkakka koko matkan, että josko se auto alkaa taas keittään. Mieheni oli autoon hankkinut jäähdytinsementtiä tai jotain semmoista. Hyvä että hankki, se tosiaan näyttäs toimivan.
No niin juu, eiköhän mennä itse asiaan. Nahkatyöt jatkui tällä viikolla ja nyt päätin toteuttaa sen nahkanauhakoristeen, mistä mainitsin viime blogi-kirjoituksessani.
Nahkanauhakoriste.
Tein toisenkin.
Vähän isompi versio.
Kaksin aina kauhiampi vai miten se meni?
Facebookin suurkuluttajana törmäsin siellä eestiläiseen Jolleri Käsitööhön. Siel oli aikas kivan näköset töppöset.
Kuva lainattu Jolleri Käsitöön Facebook-sivulta.
Rakkaan kummityttöni äidiltä kyselin sitten pikkuneidin jalan kokoa ja aloin saamani tiedon perusteella suunnitteleen ylläolevan kuvan mukaisia töppösiä nahasta.
Kaavat leikkasin maitokartongista pikkuneidin jalan pituuden mukaan.
Seuraavaksi tein koeversion paperista ja hyvin näytti toimivan. Kipitin nahkavarastolle ja nahkatyö-open kanssa valittiin töppösiin pohja naudan nahasta, 1.8mm paksusta. Töppösten muut osat tuleekin poronnahasta. Jos ja kun jonkinlaiset nauhat töppösiin teen, luultavasti nauhat pujottelen ihan valmiista nahkanauhoista, niitä kun on koululla valmiina jo useita erilaisia.
Iltin reunojen huolittelua.
Valmis iltti.
Nahkatöppöset jäi nyt sitten tohon vaiheeseen, odotteleen ens viikkoa.
Ai niin! Mä lupasin kuvia siitä hienosta singeristä!
Kato ny tätä! Aika herttainen! Ja toimivakin vielä!
Onhan siellä koululla pari muutakin teollisuusompelukonetta.
Koneet poikineen.
***********************************
Punonta alkoi tällä viikolla uutena kädentaitona. Nyt on siis kaikki kädentaitokurssit alkaneet, osa jo tietysti loppunutkin. Tokihan vielä toukokuulla tulee yksi valinnaisaineviikko, jolloin mahdollisesti on vielä yksi uusi kädentaitokurssi.
Ekalla punontatunnilla otettiin käsittelyyn kahvipaketit, tyhjät siis. Kahvipaketti leikattiin saksilla neljään osaan, ensin puoliksi ja sit puolikkaat puoliksi.
Neljässä osassa.
Kahvipaketin alin osa avattiin vielä liimakohdastaan varovasti ja sen jälkeen alkoi taittelu.
Käännettynä nurinpäin taittelua varten.
Kaistale taitetaan kolmeen osaan, jolloin siitä tulee ”soiro” ja sen jälkeen se ”soiro” käännetään vielä ympäri, niin että taitteet jäävät ”soiron” sisäpuolelle.
Ensin näin ja sitten vielä toinen reuna...
... ja tältä se sitten näyttää!
Tämmösiä ”soiroja” tehdään öö 12 kappaletta ja ne pujotellaan punotaan siten, että joka toinen soiro menee päälle ja joka toinen sisään. Eli siis toi soirohan on ympyränmallinen, keskelle jää reikä.
Päältä, sisältä, päältä, sisältä... ja nipsut auttaa soiroja pysyyn paikallaan edes jotenkin.
Tämmöseltä valmis juttu näyttää, paitsi että huomasin, ettei tuo ollutkaan valmis, vaan siitä puuttui vielä soiroja.
Joka tapauksessa, tein noita koulussa kolme ja täällä kotonakin pari, joten niistä saa ommeltua pienen mikskä-sitä-ny-sanois- korin.
Niinku tällee. Tää on viel vaiheessa. Työn alla siis.
No sit tänään otettiin käsittelyyn rottinki. Opettajalla oli näytillä useita aika makeita punottuja esineitä.
Söpöläinen tuo minikokoinen mattopiiska!
Liotettiin muutama minuutti rottinkia vedessä työskentelyn helpottamiseksi (taipuu ja joustaa paremmin eikä hajoa heti käsiin). Loimina oli 11 vähän paksumpaa rottinkia ja kuteena yksi about parimetrinen rottinki.
Siis jotenkin näin: ristiin loimet ja kudetta vaan ympärille.
Alku aina hankalaa...
Kämppikseni ja punonta ei kuulemma sovi yhteen. Kämppis teki hienoa tilataidetta, kyl sen rottinkikorissa vois kuvitella vaikka neljä pientä omenaa. Ei kuitenkaan niin pieniä, että ne tipahtais raoista pois…
Etualalla mun rottinki, taaempana kämppiksen taidetta.
Ekalla punontatunnilla opettaja esitteli punontatöitä. Otin niistäkin pari fotot:
Aaltopahvista. Ei siis ole mun tekemät. Tekijän nimi ei ole tiedossa.
Tänkään tekijä ei ole tiedossa, mutta tässä on jotain mikä sykähdytti. Neljä mehupurkkia liimattu alaosistaan kiinni toisiinsa ja yläosistaan punottu! Hauska idea!
*****************************
Mitä olis blogi-päivitys ilman Promarkereita?! Ei tietenkään yhtään mitään. Niin iloisena Brigt Orangen saamisesta tein uuden kettukuvan:
Miten mulle tulee mieleen tästä Topi ja Tessu?
Ja niin! Eilen keskiviikkona marssin Kankaanpään Tiimariin (aaah, sieltä saa opiskelija-alennusta!) ja ostin 10 uutta Promarkeria lisää!
Uudet lapsukaiseni.
Nyt mulla on 29 Promarkeria yhteensä, 28 eri väriä ja mustaa kaksi tussia.
Kaik yhes koos.
Ja kun Orangen & Ivoryn tilasin, tilauksen mukana tuli hyödyllinen värikarttakin. Merkitsin siihen kuulakärkikynällä mitkä Promarkerit mulla on jo.
Monta väriä puuttuu vielä multa...
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, hyvää Pääsiäisen aikaa kaikille!
