Paperinvalmistusviira puristuksissa.
Kuluneella viikolla jatkettiin paperiviiran tekoa. Mun viira alkaa olla ihan hyvällä mallilla – se pitää vielä lakata ja laittaa siihen vielä se verkko. Aloin myös tehdä palapeliä, hitsi että oli työn ja tuskan takana miettiä, minkä kuvan palapeliin tekisin ja miten sen tekisin. Päädyin akryyliväreihin ja siveltimiin.
Ensin paperille variksenpelätin, siitä sitten hahmottelin sen vanerille.
Kuvaa klikkaamalla kuva suurenee.
Koska mulla on sama pää kesät talvet, en sitte älynny ottaa maalatusta versiosta kuvaa. Noh, ehdin sen kuvata ens viikollakin, se on vielä yhtenä kappaleena ja se pitäis lehtisahalla sahata paloiksi.
Sitte sitä lasia. Jänskättää niimbalgauhiast koko lasin leikkaaminen ja salaa oon vähä yrittäny pitkittää tiffanytyön tekemistä. Piirsin varmaan sata kuvioo mistä vois tehä tiffanytyön. Kaikki hylkäsin. KUNNES! Sain ahaa-elämyksen. Tästä postauksestani se idea sitten lähti. Jotain omenapuun nuppuja!
Tästä se idea lähti. Ja noi värit! Mutta, kaikki ei mee niinku elokuvissa...
Käytiin kämppiksen kanssa tilipäivänä Kankaanpään keskustassa Räikkälässä. Haaveilin, että tonväriset lasit saisin. No juu ei, ei oikeestaan sinne päinkään.
Joopa joo.
Huonoon aikaan mentiin Räikkälään. Armaat luokkakaverimme olivat jo edellisviikolla käyneet hamstraamassa puodin lähes tyhjäksi ja jäljellä oli noi + jokunen sinertävä lasi, minkä kämppis haali omaan työhönsä. Räikkälään oli uusi lasitilaus tuloillaan, mut eipä se mua lohduttanut, en oikein voinut jäädä sitä odottelemaan, koska sitten se oisi ollut liian myöhäistä ja mulle tullut armoton kiire tiffanytyöni kanssa.
Joten uutta suunnitelmaa vaan kehiin. Tiffanytöitä tekevät tietääkin, että palat on hyvä numeroida ja ottaa jonkin sortin kopio suunnitelmasta, että osaa koota palat oikein.
Itelleni toi lasitöiden tekeminen on vähän vierasta ja kuten mainittua, melkomoisen jännittävääkin. Muut intoutuivat leikkaamaan pullojakin.
OLI ne ihan hyviä pulloja.
Mä tuikkasin oman pilttipurkki-lasinpala-härvellykseni uuniin uudestaan ja kyllähän siitä aika jänskä tuli.
Tästä lähettiin, purkki oli siis ollut jo uunissa kerran.
...ja tämmönen siitä tuli. Korkeutta tällä edesmenneellä purkilla on noin vajaa pari senttiä.
Koulun lasinpalavarastosta löysin pienen punaisen lasin, jolle löytyi käyttöä.
Murskasin lasin muovipussin sisällä tuhannen murusiksi vasaran avulla ja keramiikkatyön lasitin. Risti sai mustan lasitteen ja tausta valkoisen.
Usko pois, risti on musta, vaikka kovin harmaalta näyttääkin. Uunikäsittelyn jälkeen harmaa lasite muuttuu mustaksi.
Tämmöstä tällä viikolla. Lisäänpä pari muovailuvahamaalauskalaa:
Tuitui!!
